keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Solmion väri tänään

Tänään on sälekaihtimet vielä alaslaskettuina, vaikka päivä on jo pitkällä. Nyt on tarkkaan harkittava, mitä kissa päälleen laittaa.

Kelta-sininen solmio ei sovi, joku saattaisi päätellä värien olevan kannaotto Ukrainan kansallismielisten puolesta. Myöskin puna-sini-valko-kuviot tänään voisivat olla sopimattomia, sillä enhän minäkään toivo Venäjän Kirimiä valtaavan, korkeintaan jos nyt hiukan kovistelevat, niin sillä hyvä.

Siis perusväritykseltään tämä kissahan on mustavalkoinen, mutta eihän sekään ole mikään Sveitsin väri. Eikö tuo musta yleensä mielletä apatian ja depression väriksi, voisiko siitä johtaa mielleyhtymän Venäjään, ja sitä myötä... Ei, ei sovi tänään mustavalkoinenkaan.

No, entä joku oranssi pipo päähän ja pihalle. Oranssi ...appelsiinien, kevään ja auringon väri ... siis, nousevan auringon Nipponin väri. Kiinahan tukee Venäjää ja Japanilla ja Kiinalla on ikiaikainen kiista Kuriilien saarista. Kyllä tuo väri olisi liian selvä kennanotto ja peukku venäjämielisille. Ja kevään väri toisi liiaksi mieleen Prahan kevään ja Tsekkoslovakian miehityksen..."Viva Dubcek".

Voisiko väri sitten olla sininstä. Sininen taivas, siniristilippu, meren sininen ... meren... Lennard Meri. Voi ei, tietenkin tuo yhtymäkohta Eestin sosialistisen neuvostotasavallan tapahtumiin ja maan itsenäistymiseen Viroksi. Tallinnan kaduilla örveltäviin ja ryyppääviin suomalais-poroihin. Ei, ei sovi sininenkään vaatteen väriksi tänään.

Kyllä tämä valinta on tänään vaikeaa. Kun yrittää olla toiselle mieliksi niin tahtomattaankin tulee pyllistäneeksi toiseen suuntaan.

Vaatekaapissa  kuhisee

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Lukukokemuksia

Näin hiihtolomavieraan jälkeen on hyvä kissankin rauhoittua ja ladata akkujaan oikein kunnolla. Päätin paneutua pitkäkseni lämpöpatterin viereen hyvän kirjan kanssa. No niin, lukijani ymmärrän ajatuksenne, lulitte ettei kissa lukisi mitään muuta kuin juoru- ja iltapäivälehtiä, ja se ainoa kirja jonka ottaisin tassuihini vesikielellä, olisi pelkkä lintukirja. Ei, ei pidä paikkaansa, sillä kyllä kissakin hyvän kirjallisuuden päälle ymmärtää, vaikka ette sitä minusta tienneet.

Eli tänään lojuin lempipaikallani kylki patterissa kiinni ja keskityin oikein kulttuuriteokseen, Mika Waltarin "Kiinalainen kissa".

Kullankeltainen kiinalaiskissa kuulee puhuttavan Pariisista, ja haluaa itse nähdä tuon kertomusten tarunhohtoisen kaupungin. Kissa matkustaa laivalla Eurooppaan ja kokee matkallaan uskomattomia seikkailuja (... siis, vähän niin kuin minun jokapäiväinen elämäni). Lopulta karvakuono palaa takaisin viisaampana ja paljon kokeneempana kuin ennen. Kissa on kokenut ja oppinut matkallaan paljon.
Oikein hyvää ja viihdyttävää lukemista.

Huomasin, että ihminen oli samoilla linjoilla, yöpöydältään löysin iltalukemisensa "Kiinalaisia kurveja" (Peter Cheyney, 1963). No, vaikka kirjan nimi lupasikin paljon, se ei ollutkaan kuvakirja.



Lukekaa lajitoverit ... sillä Lootuksensyöjät tietävät kaiken ja ovat nähneet kaiken ja ymmärtävät kaiken. Ja juuri sen tähden he tietävät, että kaikkein paras on istua ja uneksia ja imeä isoavarvastaan Sinisen tai Vaaleanvihreän Joen rannalla.

Esilukijanne Lahna

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Rilli ei enää ennusta, RIP

Kumisaappaat vai pikkukengät, paljainpäin vai pipo päässä, siinäpä pulmaa kerrakseen. Moni jalka tulee kastumaan ja korvat palentumaan tänä keväänä, kun ihmiset eivät enää saa Rilli-kissan sääennusteita, jota olimme tottuneet lukemaan kulttuurijulkaisu Etelä-Saimaasta jo vuodesta 1999.

Rillin vahvuutena olivat pitkän ajanjakson ennusteet. Sillä tänään oli mukava lukea toukokuun säästä, mutta sitten toukokuussa ei kukaan enää tarkkaan muistanutkaan, mitä oli ennustettu; "kaihan se ennuste oli juuri näin, että vettä sataa vaakasuoraan, ja kesästä tulee lyhyt ja vähäluminen.

Rillin jälkeen joudumme tyytymään entistä epätarkempiin, ihmisten tekemiin, ennusteisiin. Meteorologeilla tulee olemaan kiirettä. Lämpömittareita luetaan, ja asteita kirjataan muistiin. Pilvien muotoja tulkitaan entistäkin tarkemmin, eikä se Muumipeikon muotoinen pilvi enää tarkoitakaan Muumipeikkoa, vaan kertoo jotain kesän tulevista kalastuskeleistä. Eikä ne ennusteet paljon lupaa; kesä on lämpimämpi kuin talvi ja juhannuksena kinokset ovat merkittävästi matalampia kuin tammikuussa, toki nyt tänä vuonna saattaa olla päinvastoin.

Olet ajatuksissamme Rilli aina, kun myrskyritama kulkee ylitse ja puita kaatuu, kun kevään aurinko herättää ensimmäisen leskenlehden, kun sateen jälkeen sateenkaari kylpee auringossa ja maa tuoksuu kostealta ja hiiret kurkistelevat koloistaan.

Sää-kissaa kaivaten, Lahna.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kissa hiihtolomalla

Se tuli eilen. Omat sukset olallaan ja pikkuinen matkalaukku pakattuna, mukanaan kaikki, siis ihan kaikki; ruokakupit, hiekkalaatikko, kantokori, ruokaa, partakone... no, hyvä on partakone oli liioittelua, vaikka kyllä noita pitkiä viiksiään voisi hiukan typistää. Muuten sillä oli ihan kaikki mukanaan, aikooko se muuttaa meille pysyvästi. Minä kun luulin, että puhe oli vain parista päivästä. Sai oman huoneenkin. Elelee aika leveästi kissaneiti.

Sen nimi on Lilli. Äänestä päätellen mielestäni kuitenkin mieluummin Pilli. Tai vyötärön seudusta päätellen (onko kissoilla vyötäröä),... no, tai siitä paikasta, jossa vyötärö olisi jos kissoilla sellainen olisi, mieluummin Pulla, me olemme sitten kai täti-Murielin kanssa Mökö ja Luru.

Ei voi olla totta. Hiihtolomalainen nukkuu aaamulla pitkään ja saa kaiken lisäksi ruokatarjoilun suoraan vuoteeseen. "Saako olla vielä paahtoleipää", kuulen palvelusväen lepertelevän. Ja ruokakaan ei ole samaa lemmikkiosastolta haettua, jota meille tarjotaan keittiön lattiatasolla. Taidan tuntea hanhenmaksan tuoksun, vai onko se kuitenkin tryffeliä.

Ja nytkö sitä mennään sitten pulkkamäkeen, yhdessä MINUN palvelijani kanssa. Ja vielä valjaat ja talutin mukaan, ettei hienohelmalle satu mitään haaveria. Me Mirrin kanssa olemme tottuneet ulkoilemaan itse säässä kuin säässä, vaikka sitten lunta pyryttää vaakasuoraan, mutta tämä neiti ulkoilee auringon paisteessa, ja vain etelä rinteellä.

Huomenna ihminen luultavasti pyydystää sille vielä hiirenkin. No, eipähän hienohelma ehkä itse sellaista kiinni saisikaan. Entä milloin mahtaa olla vuorossa huvipuisto- ja nähtävyyskiertoajelut?
 
Hiihtolomalaisen mielestä paras leikki on kun leikitään "eläintarhaa". Leikissä talon isäntä suljetaan häkkiin, ja muut tulevat sitten kummastelemaan näyttelyeläintä, ja joku katselijoista naukaisee; "ruokkimen kielletty".

Älä ota hiihtolomakissaa. T. Lahna, kateellisena

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kissan viikkosiivous

video
Taas on se aika vuodesta, kun ihmisiä kuolee influessaan kuin kärpäsiä. Joten hygienian merkitystä ei voi olla korostamatta liiaksi.

Eli vielä ohjeeksi teille karvakuonot; muistakaa pitää karvapeitteenne kuosissa ja tassut puhtaina, se on paras tapa välttää ihmisistä meihin eläimiin siirtyvät taudinkantajat ja kaikenlainen muukin kakka. Sillä puhtaus on puoliruokaa... tai siis sanotaanko joku tollanen neljännes, ehkä riippuu mitä se loppuosa siinä kissankupissa sitten olisi. Ja jos pelkäät saaneesi tartunnan, on turkin kunnollinen imurointi silloin paras tapa puhdistautua, ja suurempia influenssapeikkoja voi tietenkin yrittää tavoitaa vaikka vasaralla.

Pitäkää itsenne puhtaina ja oikein hyvää Valentiinuksen päivää kaikki ystäväni, piirrellään tänään sydämiä.

Lahna

perjantai 7. helmikuuta 2014

Laiskiainen meille kaikille kissoille... lakisääteisesti

Kyllä meillä kaikilla pitäisi olla oikeus omaan laiskiaiseen. Katso ja ole kateellinen,  mitä se parhaimmillaan voi olla. Laiskiainen ja kissa.

Mutta minulla on vain tuo ihminen, kyllä sekin on aika laiska, nukkuu öisin ja aamulla pitkään, ruokatarjoilu joskus viipyy. Ja päiväksi hän lähtee paikkaan, jota kutsutaan työksi. En tiedä mitä työpaikalla tehdään, mutta jos omasta ihmisestäni jotain voi päätellä, niin varmaan nukutaan.

Äänestän vihreitä, jos voitte taata ja luvata oman laiskiaisen jokaiselle kissalle.

Älkää säästelkö hellyyttä lajitoverit, pitäkää huolta ystävistänne ... ja myös ihmisistänne.

T.Lahna the Cat

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kissa pakkasessa

Viime viikolla kun ulkolämpömittarissa elohopea kyyristeli aivan pohjalla, eräällä netin keskustelupalstalla käytiin laajaa ja monipuolista keskustelua aiheesta voiko kissa olla pakkasessa. Kommentteja ja kannanottoja oli laajasti suuntaan jos toiseenkin.

En tiedä teistä ihmisistä miksi vaivaatte itseänne tuollaisen asian pohtimisella, kun voisitte kysyä neuvoa asiantuntijalta suoraan.

Eli nyt lainauksena Marttojen nettisivulta ohjeeksi teille uusavuttomille: "Oikein pakastettujen ruoka-aineiden maku, väri, rakenne sekä vita­miinipitoisuus säilyvät lähes tuoreen veroisina. Pakastaa voi marjoja, leivonnaisia, lihaa, kalaa, juureksia, mausteita". Mainittiinko luettelossa kissaa... Ei, ei mainittu, eli kissaa ei voi pakastaa.

Eli talvipakkasella mirrin oikea paikka on lämpöpatterin vieressä, uunin pankolla tai sinun vieressäsi sängyssä, eikä missään nimessä ulkona kylmässä koko yötä. Ja mieluusti ennen kun heität kirppukasan hankeen pakkasella ulkoilemaan, voisit tietysti kysyä kissan mielipidettä, haluaako se edes sinne tuuleen ja tuiskuun. Jos haluaa, niin se on sen itse valinnut, mutta ihminen sinun tehtäväsi on pitää huolta, ettei kattia syväjäädytetä.

Eli vielä tarkennuksena, kissaa ei voi pakastaa.

Kylmäkallenne Lahna